Kuntoutusblogi

 

Joulukuu 2020

Himaan!

 

Himaan! Muuten tyhjässä kalenterissa on ympyröity yksi päivä. Päivän kohdalla oheinen merkintä, vuodepaikkanumero ja hymiö. Tähän yhteen kalenterimerkintään kiteytyy koko kuntoutuksen ydin. Himaan – omaan kotiin.

 

Aivoverenkiertohäiriöstä kuntoutuminen perustuu aivojen kykyyn muovautua. Aivotapahtuman jälkeen pyritään moniammatillisessa kuntoutuksessa muovaamaan aivojen hermoverkkoja niin, että menetetyt taidot saadaan palautettua mahdollisimman lähelle sairastumista edeltävää tilaa. Näyttö kuntoutuksen intensiteetin merkityksestä on kiistaton. Oikeaoppisia toistoja tarvitaan satoja - jos ei tuhansia.

 

Meidän nykyisessä kuntoutussysteemissä tämä tarkoittaa väistämättä laitosmuotoista kuntoutusta. Kuntoutuja on sisällä laitoksessa, usein varsin yksin - erossa läheisistään ja omasta tutusta ja turvallisesta ympäristöstään. Yhä useammin mieleeni nousee kysymys: ’Millä oikeutuksella pidämme ihmistä sisällä laitoksessa? Eikö meillä ole tarjota muita vaihtoehtoja?’

 

Moniammatillisella laitosmuotoisella kuntoutuksella saavutetaan parhaimmillaan uskomattoman hienoja tuloksia – osastolle tulevat, täysin toisen avun varassa olevat vuodepotilaat, lähtevät osastolta omatoimisina ja kävellen. Kuten tämäkin kyseinen herrasmies, joka oli merkintänsä kalenteriin tehnyt. Uskaltaisin myös väittää, että osasto-olosuhteissa myös uuden aivotapahtuman ennaltaehkäisy, elämäntapaohjaus ja vertaistuki toteutuvat avokuntoutusta paremmin.

 

Meidän täytyy kuitenkin herkillä aisteilla ja oikeanlaisilla mittareilla seurata, kenelle laitosmuotoinen kuntoutus sopii ja milloin on oikea aika mennä kotiin. Eläimillä tehdyissä tutkimuksissa on osoitettu, että ns. rikastetussa ympäristössä, ympäristössä, joka tarjoaa runsaasti virikkeitä, kuntoutuminen on tehokkaampaa ja aivoissa havaitaan enemmän muovautumismuutoksia kuin häkkiolosuhteissa. McDonald et al. (2018) pohti katsausartikkelissaan, onko kuitenkin niin, että ns. rikastettu ympäristö onkin eläimille normaaleja olosuhteita vastaava tila ja häkkiolosuhteet onkin köyhdytetty ympäristö. En malta olla peilaamatta tätä vertailua kuntoutusosaston olosuhteisiin.

 

Laitosmuotoiselle kuntoutukselle on paikkansa ja aikansa, mutta tosiasia on, että jos ihminen ei ole motivoitunut tai on masentunut, on turha odottaa kuntoutumisen edistymistä toivotulla tavalla. Tämän olemme saaneet karulla tavalla todistaa pahimpaan COVID-19 -pandemia aikaan, kun kuntoutujat joutuvat vierailukieltojen vuoksi olemaan viikkoja/kuukausia erossa läheisistään – tukiverkostostaan, jota vakavan sairastumisen hetkellä eniten tarvitsisivat.

 

Sen lisäksi, että meidän velvollisuutemme on muovata osastomuotoisesta kuntoutusympäristöstä virikkeellisempi, tulisi meidän myös miettiä malleja, joilla saisimme tehokkaammin vietyä kuntoutuksen kuntoutujan kotiin. Himaan! on kuitenkin lopulta se tavoite.

 

Kristina Laaksonen, LT, neurologian erikoislääkäri
HUS Neurokeskus, Neurologinen kuntoutusosasto

 

 

 

Blogi-kirjoitukset pdf-muodossa:

Himaan! >>>

Kuntoutusta koronan jälkeen >>>

Päivä Toimintakykykeskuksessa >>>

Onko lähtökohtasi ipse vai idem? >>>

Heikkouteni on vahvuuteni, sanoi kuntoutuja >>>

Ammatillinen kuntoutus edistäjänä >>>

Erityispätevyys on monitieteistä >>>

* * *

 

* * *

 

Oikea-aikaisuutta

Niin vähän olisi tarvittu pelastamaan moni elämä:

lämmin käsi

hyvä sana

vain ihminen

ihmisen rinnalle

hänen hätänsä hetkenä

hänen kivussaan

hänen yksinäisessä yössään –

vain yksi

jota ei ollut

Maaria Leinonen