Kuntouttava hoiva -seminaari Kutken asiantuntijoiden yhteisenä ponnistuksena

Kuntoutuksella ja kuntouttavalla työotteella voidaan edistää ihmisen toimintakykyä, elämänlaatua, hyvinvointia, itsenäisyyttä ja itsemääräämisoikeutta elämän kaikissa vaiheissa. Kuntouttavaa hoivaa on mahdollista toteuttaa vielä silloinkin, kun kaikki muut hoidolliset toimenpiteet on jo käytetty.

Taustaa

Julkinen keskustelu hoiva-alan haasteista ja ongelmista vilkastui runsaat neljä vuotta sitten. Tällöin me kuntoutusalan edustajat päätimme, että hoivakeskustelussa olisi ’desimaalien’ lisäksi tarpeen keskittyä myös kuntoutumista ja omatoimisuutta tukevan työotteen huomioimiseen kuntoutujan toimintakyvyn, elämänlaadun ja itsemääräämisoikeuden edistämiseksi. Syntyi idea ’Kuntouttava Hoiva’ -seminaarista, jonka valmistelimme toteutuvaksi ’Hyvä Ikä’ tapahtuman yhteydessä Kutke ry:n (Kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämisyhdistys) ja Expomarkin yhteistyönä. Koronapandemia kuitenkin aiheutti seminaarin peruuntumisen vuonna 2020, eikä kahden vuoden välein pidettävän Hyvä Ikä -tapahtuman yhteydessä vielä seuraavallakaan kerralla ollut edellytyksiä saada alan ammattilaisia liikkeelle. Pidettyämme ideasta sitkeästi kiinni, seminaari toteutui vihdoin syksyllä 2024 entisestään jalostuneempana Kutke ry:n Gerontologisen/geriatrisen kuntoutuksen toimikunnan perustamisen jälkeen ja liittyessä mukaan järjestelyihin.

Kyseinen Kutken gerontologinen/geriatrisen kuntoutuksen toimikunta koostuu monialaisista iäkkäiden kuntoutuksen ja hoidon asiantuntijoista eri puolelta Suomea. Mukana on hyvinvointialueiden ja alan korkeakoulutuksen asiantuntijoita sekä pitkän linjan ´kutkelaisia´. Gerontologisen/geriatrisen toimikunnan jäsenten taustat ovat laaja-alaisesti geriatriassa, hoitotieteessä, psykologiassa, gerontologiassa ja fysioterapiassa.

Iäkkäiden kuntoutuksen kehittäminen asiantuntijoiden yhteinen tavoite  

Gerontologisen kuntoutuksen peruslähtökohtana on vanhenemisilmiön laaja-alainen ymmärtäminen sekä geriatrinen ja gerontologinen osaaminen.  Tutkimuksen avulla on opittu ymmärtämään sekä perintötekijöiden että ympäristötekijöiden yhteyksiä vanhenemisilmiöön sekä niiden yhteisvaikutuksia. Gerontologisessa kuntoutuksessa tulee aina huomioida yksilön elämänhistoria ja yksilöllinen elämänvaihe erityispiirteineen. Käsitteenä gerontologinen kuntoutus pitää sisällään lääketieteellisen kuntoutuksen, elämänhallinnan, voimaantumisen, kasvu- ja oppimisprosessin, sekä auttamistoiminnan. (Pikkarainen 2013.)

Omatoimisuutta tukevassa kuntouttavassa työotteessa toteutuu gerontologisen kuntoutuksen periaatteet. Sen tulee olla yhteinen toimintatapa koko työyhteisössä ja se edellyttää kaikkien sitoutumista samoihin tavoitteisiin. Perimmäisenä tarkoituksena on kannustaa kuntoutujaa toimimaan mahdollisimman itsenäisesti, omia voimavarojaan ja toimintakykyään hyödyntäen. Konkreettiset ja kuntoutujalle merkitykselliset tavoitteet ovat kuntouttavan työotteen keskiössä. Säännöllisen ja järjestelmällisen kirjaamisen avulla voidaan arvioida kuntouttavan työotteen vaikuttavuutta. (Siira ym 2021; Kuntoutuksen uudistamiskomitea 2017.)

Kutken Gerontologinen/geriatrinen toimikunta nimesi Kuntouttava Hoiva -seminaarin paneelikeskusteluun edustajakseen Sari Arolaakson. Sari on ikäosaamisen erityisasiantuntijana Lapin ammattikorkeakoulussa ja aiemmin hän on työskennellyt fysioterapeuttina ikääntyneiden fysioterapiassa ja kuntoutuksessa. Väitöskirjatutkijana (Oulu yo, GeroNursing Centre) hän selvittää ikääntyneiden prekliinisiä liikkumisongelmia ja niihin liittyviä tekijöitä sekä miten liikkumisongelmiin voidaan vaikuttaa pelillisillä ratkaisuilla. Seuraavaksi Sarin mietteitä Kuntouttava hoiva -seminaarista ja paneelikeskusteluun osallistumisesta.

Kuntouttava hoiva ei ole sirkustemppuja vaan yhdessä tekemistä

Kuntoutukselle on aina paikkansa -otsikolla Hyvä Ikä -messujen Kuntouttava Hoiva -seminaarissa puhui Geriatrian professori Esa Jämsen. Esan ajatukset vahvistivat ajatusta siitä, että kuntoutus on merkityksellistä vielä elämän loppuvaiheessa. Usein kaikki hoidolliset toimenpiteet on jo kokeiltu ja käytetty eikä uusia enää ole lisätä. Tuossa vaiheessa kuntoutuksella on vielä mahdollisuus voida vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin, toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Toimintakyvyn arvioinnin tärkeyttä opetuksessa korostaessani minulle on usein sanottu, että ”mitä sitä enää siinä vaiheessa mitään toimintakykyä arvioimaan, kun on jo niin huonossa kunnossa”. Olen tuota joutunut usein pohtimaan ja perustelemaan ja tullut aina siihen tulokseen, että siinä vaiheessa arviointi vasta tärkeää onkin! Arvioinnilla pystymme selvittämään, mitkä ovat henkilön omat voimavarat ja mihin hän itse vielä kykenee osallistumaan ja missä hän tarvitsee apua. Puheenvuorot ja keskustelut seminaarissa vahvistivat omaa näkökulmaani siitä, että toimintakyvyn arvioinnilla ja omatoimisuutta tukevalla toiminnalla ja kuntouttavalla työotteella on aina paikkansa.

Kuntouttava hoiva -seminaarin aiheena oli kuntouttava työote, kuntouttava hoitotyö, kuntoutumista edistävä hoitotyö, kuntouttava hoiva, toimintakykyä tukeva toiminta, millä käsitteellä sitä missäkin yhteydessä sitten kuvataankaan. ”Elämä koostuu kohtaamisista – voiko iloa tuottaa. Kuntouttava vanhustyö – voimisteluliikkeitä vai arjen oivalluksia.” Tällä otsikolla minulta pyydettiin taannoin puheenvuoroa erääseen tilaisuuteen ja tuossa otsikossa mielestäni kiteytyy kuntouttavan hoivan ydin. Se ei ole sirkustemppuja, erillisiä, irrallisia toimia. Se on jokapäiväistä, tavoitteellista, yksilöllistä tekemistä, jossa huomioidaan ihmisen oma elämäntarina. Kuntouttavaa hoivaa suunniteltaessa on tärkeää huomioida ihmisen oma elämän tarina, yksilölliset tarpeet ja tavoitteet sekä asiat, jotka jokaisen omassa elämän tarinassa ovat merkityksellisiä, esimerkiksi kuvataide, musiikki, liikunta, käsityöt, runot, kirjallisuus, urheilu… Usein ihmisen oman elämän tarina hukkuu diagnoosin, hoitotoimenpiteiden ja hoivayksikön vuorokausirytmin taakse.

Kuntouttava hoiva -seminaarin puheenvuoroissa nousi esille gerontologisen kuntoutuksen laaja-alaisuus, sosiaalinen kuntoutus ja sosiaaligerontologinen osaaminen. Usein ikäihmisen tilanne voi ehtiä mennä jo niin solmuun talouden, mielen, yksinäisyyden, alkoholinkäytön tai jonkin muun tekijän vuoksi, että sitä on haastavaa lähteä purkamaan. Meillä tulee olla tarjolla mahdollisuus matalalla kynnyksellä kysyä, hakea apua silloin kun oman elämän tarinassa alkaa olla liikaa tummia värejä. Seminaarin puheenvuorot peräänkuuluttivat myös mielenterveyskuntoutuksen tarpeellisuutta ja siihen liittyvän osaamisen vahvistamista. Ennakointi, riittävän aikainen riskitekijöiden tunnistaminen ja niihin puuttuminen nousi niin ikään esille.

Paneeliin osallistuminen oli hieno kokemus ja suuri kunnia. Paneelissa kanssani oli keskustelemassa Juhani Wikström, Professori, neurologian erikoislääkäri, Heikki Hiilamo, Sosiaalipolitiikan professori, Päivi Topo, Vanhusasiavaltuutettu ja Esa Jämsen, Geriatrian professori.

Tarvitaan uskallusta tehdä ja ajatella uudella tavalla

Nyt juuri pitäisi olla rohkea ja tehdä asioita uudella tavalla, eikä tyytyä tavanomaiseen, ajatuksella ”näin on tehty aina ennenkin”. Olemassa olevat resurssit tulee käyttää järkevästi kuntoutujien ja työntekijöiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Kutken Gerontologisen/geriatrisen kuntoutuksen toimikunta pyrkii toiminnallaan vaikuttamaan ikääntyvien kuntoutuksen ja kuntouttavan hoivan edistämiseen ja uudistamiseen. Tähän tarvitaan monialaista asiantuntijuutta ja yhteistyötä.